Pariisin kuuluisan tavaratalo Lafayetten avantgarde-muotialueen ja kenkäosaston välillä sijaitsee Mumm -samppanjabaari, joka istuu paikalleen kuin samppanjalasi ranskattaren hyppysiin. Pystybaarissa vilkkaan ostospäivän keskellä samppanjalasillistaan nauttii kymmenisen ranskatarta. Tunnelma on rento ja luonteva.

Toki samppanjalasi sopii Suomineidonkin kätöseen ja jalo juoma makunystyröille, mutta muutama hyvin vajaaksi jäänyt kotimainen toteutus samppanjabaareista on väistämättä saanut miettimään suomalaiselle mentaliteetille sopivia versioita tiiviin shoppailu- tai messupäivän rentoutuskeinoiksi. Samppanjabaari istuu samppanjan kotimaahan, mutta jos se ei luontevasti istu suomalaiseen ajatusmaailmaan, niin miksi niitä pitäisi väkisin tuoda Suomeen?

Vaikka suomalaisuus ei saakaan olla yritykselle tai brändille itseisarvo, on pienen kulttuurialueen toimijoiden luontevampaa tuoda esiin oman kulttuurin piirteitä kuin omaksua tapoja muista kulttuureista – varsinkin, jos tuodun idean toteutus ei pärjää alkuperäiselle.

Samppanjabaaria luontevampaa olisi rakentaa esimerkiksi kotimaiseen tapahtumaan upea pystybaari, jossa tarjoillaan puolukkavodkaa ja hileisiä minttukaakaojuomia, vanhanajan sitruunasoodaa, vadelmavodkalla terästettyä aitoa mansikkamehua ja lakkaliköörillä tai glögillä maustettuja juomia. Suomalaiselle luontevaa, mutta ei yhtään vähemmän tyylikästä kuin ranskalainen samppanjabaari.

Aitouden vaikeus

Erottautumisessa sisältö on tärkein, mutta ilman ammattitaitoista toteutusta siitä ei ole mitään hyötyä.

IVANAhelsinki on tässä kuussa puhuttanut jo paljon, mutta jatketaan vielä, sillä slaavilaisen melankolian ja tummien metsien tienraivaaja on erinomainen esimerkki oman tiensä kulkemisesta. IVANAhelsinki on välttänyt kompromisseja, vaikka niiden tekeminen olisi toisinaan tuntunut helpottavalta vaihtoehdolta. Oman linjan vetäminen ja sen pitäminen yhdistettynä tyylikkääseen, laadukkaaseen ja yllättävään toteutukseen ovat vieneet brändiä eteenpäin – ja myös ihastutti Pariisin muotiviikolla lokakuun alussa.

Oman linjan pitäminen ja aitous eivät ole helppoja toimintavaihtoehtoja, mutta vaiva maksaa itsensä takaisin pitkällä ajanjaksolla. Perässä juokseminen harvoin tuo toivottua tulosta; on uskallettava olla oma itsensä – niin yksilöiden, yritysten, brändien kuin tapahtumienkin. Näin siltikin, vaikka jonkin tyylikkääksi miellettyyn ranskalaiseen kulttuuriin saumattomasti liittyvän ominaisuuden haluaisi kuinka adoptoida osaksi pohjoista, suomalaista kulttuuria.