18.5.2007
ja minkä ikäisinä valmistuitte?
Vaatetusalalla ei tunnu juurikaan olevan tulevaisuutta perheestä haaveileville. Vai?
Entä onko tapahtunut uravaihtoja vaatetussuunnittelun yms. jälkeen? jos, niin millaisiin ?
Keskustelut
19.5.2007
Aloitin itse heti lukion jälkeen (18v) ja nyt ensi vuonna pitäisi valmistua eli 24-vuotiaana... Olen aina ollut se porukan "junnu", ja nyt jälkiviisaana olisi ehkä ollutkin järkevää kypsyä pari vuotta lukion jälkeen, koska en osannut ottaa kaikkea irti 1-2:sta opiskeluvuodesta, pelkällä piirustustaidolla kun ei loppujen lopuksi pitkälle pötkitä :) Jotkut vuosikurssilaiseni olivat aloittaessaan jo reippaasti kolmannellakympillä, ja arvostivat joitain luentosarjoja ikänsä tuoman "kypsyyden" puolesta varmasti aivan eri tavalla. Ovat valmistuessaan jo kuitenkin sen ikäisiä, että kun siihen vielä ynnätään vuodet vakaan toimeentulon saavuttamiseksi, perhesuunnitelmat varmasti siirtyvät aika pitkälle.
22.5.2007
Valmistun nyt, 28-vuotiaana vaatetusalalta ja tulevat vuodet tuntuvat aika kikkailulta.
Vaikka ei kai täydellisiä ajoituksia ole olemassakaan, tulee kyllä päivittäin pohdittua mihin vaiheeseen saakka pyrkii eteenpäin työelämässä ja koska jättäytyä pois perheen perustamiseksi.
Taloudellisesta vakaudesta ei nyt tule kuitenkaan olemaan tietoa vuosikausiin, mutta onneksi ne vauvat on aika vaatimattomia vuosia eteenpäin.
tsemppiä kaikille naisille tämän dilemman edessä ja ehkä toivottaisin myös rohkeutta lähtemään liikaa tekemään päätöksiä suoritus yhteiskunnan mukaan vaan kuunnella sydäntä.
24.5.2007
good lord mulla on niin hirvee ikäkriisi vaikka valmistin maisteriksi 26v. vauvoja ei ole tiedossa ja onneksi voi adoptoida. niin miksiköhän homot vie aina parhaat vaateduunit?
10.8.2007
minä valmistun 24 vuotiaana. Toivon mukaan suoraan töihin. luokallani on melko nuorta porukkaa ja moni on jättänyt kesken.
11.8.2007
Vedetääs pohjat. Olisin halunnut valmistua maisteriksi 29-vuotiaana, mutta kyllä se kolmekymppiä taitaa rikki mennä sitä ennen. En viitsi kauheasti kriiseillä, mutta toki mietityttää, olenko jo aivan liian ikäloppu kansainvälisiin duunikuvioihin. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka aloittavat opintojaan suunnilleen saman ikäisinä kuin minä olen nyt. Kaikki on niin suhteellista!
Vanhana on kypsempi, mutta nuorena jaksaa enemmän. Nuoret ovat usein myös avomielisempiä, vaikka sen voi mielestäni säilyttää vanhemmaksikin, jos jaksaa jatkuvasti kyseenalaistaa tyyliään. Ja adoptio on minunkin tietoisuudessani perheenhankkimiskeinona. Valmistuttuani aion käyttää uraan niin paljon aikaa kuin on pakko, jotta pääsen tilanteeseen johon olen tyytyväinen. Sitten vasta mietin perhekuvioita.
13.8.2007
paljonko se adoptoiminen nykyään maksaa?
20.8.2007
Menin AMK:uun opiskelemaan vaatetusalaa suoraan lukiosta 19-vuotiaana ja valmistuin 4,5 vuotta myöhemmin 23-vuotiaana. Olin 23-vuotias vaatetusinsinööri - jokainen voi varmaan kuvitella hillittömän uskottavuuden määrän, joka tuon ikäisellä insinöörillä oli!;)
Tekniikka- tai tuotantopuolen duunit eivät ole koskaan kiinnostaneet, joten ekat vuodet kuluivat osa-aikaisena vaateliikkeissä ja omissa projekteissa, joista ei maksettu. Hinku isompiin saappaisiin oli kova, joten koville otti...
Jälkikäteen ajatellen olisi ollut hyvä pitää pari välivuotta ennen opintoja, jotta olisi jaksanut keskittyä paremmin kouluun. 12 vuoden putken jälkeen ei keskittymiskykyä aina löytynyt, vaikka opiskeluala oli se oikea.
Mullakaan ei ole vielä lapsia, mutta mun mielestä lapset kannattaa tehdä kun siltä tuntuu. Lapsen saaminen tietenkin muuttaa elämää, mutta ei elämä siihen lopu. Ja kolmenkympin jälkeenkin on aikaa rakentaa uraa - yli 30 vuotta.