Vuosituhannen alkupuolella Helsinki oli trendikäs. Suomalaisuus ja pohjoinen pääkaupunkimme oli maailmalla hip ja pop. Kyse oli kuitenkin vain ohimenevästä villityksestä, joka liittyi vuosituhannen alun retrobuumiin. Suomalaisuudesta itsessään ei tullut trendiguruille loppumatonta idealähdettä.

Suomalaisille uuden polven suunnittelijoille suomalaisuus monine vivahteineen antaa kuitenkin loputtomasti inspiraatiota. Suomi ei ole perinteisesti ajatellen kovinkaan monikulttuurinen maa, mutta kotoinen Suomenniemi on elänyt vuosisatoja voimakkaiden idän ja lännen kulttuurien ristipaineessa. Molempien näiden kulttuurien vaikutukset näkyvät omassa kulttuurissamme.

Skandinaavisesta modernismista fennofolkiin

Suomalainen muotoilu on ollut tunnettua klassisen puhtaasta skandinaavisesta modernismista, jonka kulta-ajan kuningas oli kaikkien tuntema Alvar Aalto. ”1930-luvulla Aalto ja muut Suomi-designin kantaisät alkoivat tehdä suomimuotoilua tunnetuksi maailmalla”, IVANAhelsingin suunnittelija Paola Suhonen taustoittaa.

”Politiikka ja perinteiset, Venäjään viittaavat ominaisuudet haluttiin unohtaa kokonaan. Suomi halusi kääntää selkänsä Venäjälle, jonka sijasta katsottiin länteen ja Skandinaviaan. Muotoilu oli puhdaslinjaista. Käsityön- ja kansanomaisuus koettiin rahvaana ja junttimaisena”, Suhonen kertoo.

Monien nuoren polven muotoilijoiden visuaalinen kieli poikkeaa klassisesta, kaikille tutusta Suomi-designista. Nykymuotoilijoiden visuaalinen kieli on rosoista ja epätäydellistä. He eivät ota vaikutteita ainoastaan länsimaisesta, skandinaavisesta puhdaslinjaisuudesta, vaan käyttävät suunnittelussaan myös rosoisia itävaikutteita.

”Vasta uuden sukupolven designerit ovat alkaneet käyttää venäläisiä ja slaavilaisia vaikutteita – neukkumeininkiä, karjalaista käsityöperinnettä ja tsaarin ajan venäläisiä vaikutteita”, toteaa Paola Suhonen, joka on tunnettu voimakkaan suomalaisista ja slaavilaisista printeistään. ”Tätä suomalaisen kulttuurin vanhojen vaikutteiden käyttämistä kutsutaan fennofolkiksi.”

Puhtaasti suomalainen ilmiö

Fennofolk-termi näki päivänvalon syksyllä 2005, kun joukko muotoilijoita istui iltaa viinin ääressä ja pohti suomalaisen kulttuurin olemusta. Termin isänä tunnetaan Taideteollisen korkeakoulun professori, muotoilija Timo Salli.

”Fennofolk on suomalainen versio tyylistä, joka on maailmalla ollut vallalla jo jonkin aikaa. Tyylissä lainataan hyvinkin perinteisiä juttuja omasta kulttuurista ja sekoitetaan niitä uusiin”, fennofolkin sanansaattaja Paola Suhonen sanoo. ”Musiikissa esimerkiksi yhdistetään konemusiikkia kanteleeseen. Pukeutumisessa tyyliä voisi kutsua popfolkiksi – Chloén mekko voidaan esimerkiksi yhdistää urheilusukkiin ja korkkareihin.”

”Fennofolk on kuitenkin ehdottomasti Suomessa syntynyt juttu ja suuntaus lainaa nimenomaan suomalaisesta kulttuurista. Olennainen osa fennofolkia on Finnish oddness, suomalainen outous, joka ilmenee hiukan absurdeina asioina. Asioina, joista tulee sellainen fiilis, ettei sen kuuluisi olla tässä. Outous tekee fennofolk-tuotteeseen juuri oikean suomalaisen twistin.”

”Fennofolk ottaa vaikutteita käsityöstä ja kansanperinteestä, mutta ei ainoastaan näistä. Se saattaa tarkoittaa myös kansanomaisuutta ja junttiutta – kaikkia elementtejä, joita kulttuurissamme on. Tuulipuku ja tennissukatkin voivat olla fennofolkia.”

Pitkäkestoinen suuntaus

”Muotialalla on 1950–60 -luvuilta asti käyty hakemassa vaikutteita ulkomailta”, Suhonen toteaa. ”1990- ja 2000-luvuilla taas ollaan käytetty cool huntereita”, hän jatkaa. ”Vaikutteita on haettu muualta kuin omasta kulttuurista.”

”Nykysuunnittelijat ovat puolestaan kiertäneet maailmaa pienestä pitäen, nähneet paljon ja palanneet sitten Suomeen. He yhdistelevät kaikkia näitä vaikutteita – ammentavat omista juuristaan ja tekevät omasta näkökulmastaan kansainvälisesti mielenkiintoista muotoilua.”

”Suomalaiset vaikutteet eivät ole fennofolkissa kuitenkaan niin selkeitä, että kaikki tulisivat hakemaan Suomesta seuraavaa nopeaa trendiä. Fennofolk on pitkän linjan suomimuotoilua, jossa sekoitetaan sopivasti skandinaavisuutta ja jotain outoa. Se on täysin uusi populaarikulttuurin muoto, joka kulkee edelleen vaikuttavan skandinaavisen, puhtaan modernismin rinnalla.”

”Suomalaisuus ja Helsinki olivat maailmalla trendikkäitä viisi vuotta sitten, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä fennofolkin kanssa”, Paola Suhonen sanoo. ”Fennofolk on selkeästi oma juttunsa – jotain todella uutta, jotain kansainvälisesti mielenkiintoista.”

 

---

Paola Suhonen:
FENNOFOLKIA ERI MUODOISSA

MUOTOILU – Anna-Katriina Tilli ja Mari Relander
”Tillin ja Relanderin Anemone-sarja yhdistää pitsiä hiekkapuhallettuun lasiin – uutta ja perinteistä samoissa tuotteissa.”

MUOTI – Minttu Vesala, IVANAhelsinki, Daniel Palillo, Hanna Sarén
”Minttu Vesala on jo pitkään käyttänyt fennofolk-vaikutteita stailauksessa yhdistelemällä urheilusukkia ja korkkareita. Hanna Sarén käyttää virkattuja elementtejä. Daniel Palillon synkkyys, outous ja tummuus ovat omannäköisensä juttu, mutta kuitenkin suomalaista.”

GRAAFINEN SUUNNITTELU – Kustaa Saksi, Klaus Haapaniemi, Sanna Annukka
”Brittibändi Keanen levynkannet on tehnyt puoliksi suomalainen Sanna Annukka. Levynkannessa seikkailevat sarjakuvamaisen kalevalaishahmot.”

MUSIIKKI – Husky Rescue
”Husky Rescuen musiikissa käytetään kannelta, puhallinta ja kilkuttimia. Musiikki on outoa ja siinä on palattu juurille. Kuitenkin se on todella kansainvälistä.”

ELOKUVA – Aki Kaurismäki
”Loistava fennofolk-esimerkki. Kaurismäen tuotanto on kansanomaista ja rahvasta, mutta ei kuitenkaan dokumentaarista. Pysähtyneisyys ja outous on viety äärimmilleen ja tunnelma virittyy juuri näistä.”

KUVATAIDE – Jani Leinonen
”Jani Leinonen toteuttaa fennofolkia omalla tavallaan yhdistäessään antiikkia nykyajan ilmiöihin.”