Muotiviikkojen suuret muotinäytökset ovat mediashowta, jonka avulla suunnittelijoiden tuotteet ja uusimmat trendit levitetään maailmalle. Julkisuuden maksimoimiseksi näytösten eturivin paikat on varattu muotitoimittajien eliitille sekä superjulkkiksille. Kukapa ei olisi nähnyt muotinäytöskuvien eturivissä Victoria Beckhamia, Madonnaa tai Gwyneth Paltrow’ta?

Näytöslavan päähän on sijoitettu kuvaajien armeija – suurimmissa yksittäisissä näytöksissä kuvaajia voi olla jopa 300 tai 400. Tämä kuvaajajoukko konkreettisesti juoksee muotiviikkojen aikana näytöksestä toiseen.

Heidän joukossaan juoksee myös Leena Aro, joka kuvaa Milanon, Pariisin, Lontoon ja New Yorkin muotiviikkojen näytökset. Kaikkineen Aro kuvaa vuodessa yli 400 näytöstä, joista kertyy yhteensä noin 65 000–70 000 kuvaa. Aron kuvia julkaistaan muoti- ja sanomalehdissä niin Suomessa, Sveitsissä kuin Hong Kongissakin.

Sisäänpääsyn vaikeus

Leena Aro on valmistunut kenkäalan insinööriksi ja tekee edelleen jalkinealan tiedotus- ja opetustöitä kuvaamisen ohessa. Kenkäinsinööri Aro päätyi Pariisissa puolivahingossa kuvaamaan huikeaa huippusuunnittelijan näytöstä vuonna 1982. Näytös toi ahaa-elämyksen siitä, että viimeisin muoti todella luodaan suurten muotitalojen muotinäytöksissä; isot nimet esittävät ja muut kopioivat.

Näytöskuvauksen itseopiskelu oli pakko, sillä muotinäytöskuvaukseen ei ole olemassa kouluja tai kursseja. ”Kuvaus vaatii kameralta huikeaa nopeutta ja kuvaajalta sitkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa”, Aro toteaa. ”Työ itsessään on hikistä ja väsyttävää näytöksestä toiseen juoksemista ja tavaroiden raahaamista. Eräänlaista kuntosalia kahdesti vuodessa aamusta myöhäiseen iltaan.” 

”Vaikeinta kuvaamisessa on näytökseen pääseminen. Kun on sisällä, niin ei ole enää mitään vaikeuksia, mikäli kuvaaja vain osaa käyttää kameraansa”, hän naurahtaa.

”Näytöksiin pitää rekisteröityä ennakkoon. Moniin näytöksiin ei siltikään pääse, ellei kuvaa jollekin kiinalaiselle tai keskieurooppalaiselle lehdelle.”

Ihanteelliset olosuhteet kuvaukselle

Näytöskuvaus on vaikea kuvauksen laji, sillä näytöskuvaaja on puhtaasti olosuhteiden armoilla. Olosuhteiden arvioiminenkin onnistuu aina vasta paikan päällä.

Muotiviikkojen näytöslavojen kuvauspaikka ja valaistus on kuitenkin usein tehty nimenomaan kuvausta varten ja näytöspaikka kylpee tasaisen kauniissa valossa. ”Usein kaikki taustat ovat yhtä valtavaa spottia, kuten esimerkiksi Chanelin näytöksissä Pariisin Grand Palais’ssa”, Aro kuvailee.

”Mikäli lava, tausta ja vaatteet ovat tummia ja valaistus on hämärä, kuvaajien täytyy käyttää salamaa. Jos valo on epätasaista, niin kuvaajat moittivat herkästi näytösjärjestäjiä. Onneksi valoja usein testataan ja mallit harjoittelevat lavalla ennen näytöksen alkua, joten kuvaajilla on mahdollisuus tarkistaa valaistus ja omat laitteensa.”

Muodin yliannostus

”Jos vaatteet ovat tosi makeita, niin kuvaaja ehtii ja jaksaa katsoa niitä näytöksen aikana”, Aro kertoo. ”Jos mallisto taas koostuu joistain tylsistä pikkumustista mekoista, niin kuvaajat seuraavat ennemmin yleisön joukossa olevia julkkiksia ja yleisön reaktioita mallistoon.”

”Mikäli mallit taas tulevat lavalla kohti hirveää vauhtia, niin kuvaajalla on todella kiire kuvata koko malli, laukut ja kengät eikä aikaa yleisön seuraamiseen jää.”

”Toisinaan jo neljän päivän kuvausputken jälkeen kuvaajat saattavat olla turtuneita ja väsyneitä ja kysellä toisiltaan, että missähän näytöksessä me oltiin aamulla?”, Aro nauraa. ”Edellistä näytöstä ei enää muista, kun aivot askartelevat jo seuraavassa.”

Aro nimeää lempisuunnittelijakseen Jean Paul Gaultierin, jonka näytösten hän sanoo olevan ”hulvattomia ja hauskoja”. Vaatteet kiinnostavat kuvaajaa, mutta hän tunnustaa, ettei viitsi näytösviikkojen muoti-ilotulituksen jälkeen käydä muutamaan viikkoon vaateliikkeissä.

Eikä ihme – yli 200 näytöksen näkeminen ja kuvaaminen sekä noin 35 000 muotinäytöskuvan käsitteleminen joka sesonki tyydyttää taatusti kenen tahansa muotinälän.

 

---

Hupia Paris Hiltonista

Kuvaajilla on näytöksissä aitiopaikka paitsi viimeisimpään muotiin, myös katsomon eturivin tapahtumiin. Hersyviä tarinoita ja juoruja superjulkkiksista ja tapahtumista riittää.

Paris Hilton herätti suurta huvia kuvaajien keskuudessa New Yorkin muotiviikoilla syyskuussa. ”Paris osallistui näytöksiin saparopäisen, vahvasti meikatun poikaystävänsä kanssa. Jos pariskunta näki kameran vilahtavan vaikka vain jossain kaukana, syttyi kummankin kasvoille keikistelevän leveä, keinotekoinen hymy, jonka suunta vaihtui aina kameran välähdyksen mukaan”, Aro muistelee.

”Kun näytös alkoi, Paris otti laukustaan peilin ja jatkoi maireaa, keikistelevää hymyään – itselleen. Kun hän laittoi peilin takaisin laukkuunsa, hän aloitti käsiensä ihailun välittämättä siitä, mitä lavalla tapahtui”, Aro nauraa. ”Paris on maailman suurin narsisti!”