”Raapustelen ideoita joka paikkaan. Keräilen kuvia, ideoita ja materiaaleja ja kun lopulta istun alas, niin mallisto syntyy aika kivuttomasti”, sanoo Taideteollisessa korkeakoulussa opiskelevat Riina Hirvonen, joka on kuluneen syksyn aikana palkittu sekä NRJ Fashion Awardilla sekä Kööpenhaminan CPH Vision -messujen Designers Nest -tunnustuspalkinnolla.

Näin tapahtui myös Hirvosen NRJ Fashion Award -kilpailutyölle – Hirvonen oli käsitellyt kilpailun teemaa ja tehnyt elokuva-aiheista taustatyötä jo aiemmissa projekteissaan, joten kilpailutyö valmistui yhdessä illassa.

”Sijoituin kilpailussa jo viime vuonna, joten ajattelin, etten enää osallistuisi. Kilpailun tämänvuotinen elokuvateema vain oli niin mielenkiintoinen, että oli melkein pakko osallistua”, hän innostuu. ”Pidän erittäin paljon film noir -elokuvista, samoin pienistä, unohdetuista leffoista ja taide-elokuvista. Niissä näkyy koko tunneskaala, myös ne negatiiviset asiat, joita elämässä on. Uskalletaan ottaa myös ikävät asiat sellaisina kuin ne ovat.”

Tuomaristo suitsutti Hirvosen Shades of Noir -mallistoa sen kypsyydestä ja valmiudesta. ”Työn kypsyys syntyi siitä, että olin karsinut ylimääräiset hörsöt pois”, Hirvonen pohtii voittotyönsä ominaisuuksia. ”Harkitsin jätetyt yksityiskohdat tarkkaan. Myös materiaalit vaikuttavat olennaisesti lopputulokseen.”

”Kilpailutyöni oli femme fatale -persoonan kuvausta, mustavalkoisten elokuvien värimaailmaa sekä 1940-luvun materiaaleja ja muotoja. Yksityiskohdissa oli paljon vaikutteita sekä 40-luvusta että modernista pukeutumisesta.”

”Työhön kuului iltapuku, jonka oheen halusin tehdä käyttökelpoista modernin naisen vaatetusta. Ilmeisesti onnistuin, sillä olen jo myynyt muutaman kappaleen voittotyöhön kuulunutta trenssitakkia”, Hirvonen kohauttaa olkapäitään ja hymyilee.

Teatteripuvustuksesta kaupalliseen suunnitteluun

Hirvosesta piti alun perin tulla teatteripuvustaja, mutta suunnitelmat muuttuivat. Valinta teatteripuvustuksen ja kaupallisen vaatesuunnittelun välillä oli pakko tehdä – vaikka erilaiset alueet tasapainottavat toisiaan, ei molempia pysty tekemään samanaikaisesti. Hirvonen valitsi jälkimmäisen eikä valintaa ole tarvinnut katua. Nuoren suunnittelijan tänä syksynä voittamat tunnustukset ovat molemmat tulleet kaupallisista mallistoista.

Elokuvat, musiikki ja teatteri ovat olennaisia elementtejä 26-vuotiaan Hirvosen suunnittelutyössä. Teatteripuvustuskin on edelleen läsnä, harrastuksena.

Hirvonen opiskelee kolmatta vuotta Taideteollisen korkeakoulun Vaatesuunnittelun ja pukutaiteen linjalla. Tie nykyiseen on ollut pitkä ja mutkainen.

Peruskoulun jälkeen hän aloitti yhdistetyn ylioppilas- ja käsi- ja taideteollisen tutkinnon. ”Olimme koekaniineja”, Hirvonen puuskahtaa. ”Jätin koulun kesken parin vuoden jälkeen. Tein sen jälkeen ensin lukion loppuun, sitten käsi- ja taideteollisen. Sen jälkeen hain ensimmäistä kertaa TaiKiin, mutta en päässyt.”

Ovet TaiKiin aukesivat vasta parin vuoden päästä, jolloin Hirvonen opiskeli näyttämöpukujen valmistusta ja suoritti työharjoitteluja Ylen ja Kansallisoopperan puvustoissa.

”Aika pitkä opiskeluaika”, Hirvonen pohtii polkuaan, ”mutta kaikesta on ollut hyötyä! Suunnittelukoulujen opetussuunnitelmassa on varsin vähän aikaa ja tilaa ompeluun ja kaavoitukseen, joten ne pitää opiskella itse.”

Kantavan idean etsintä

Taiteellisessa perheessä kasvanut suunnittelija myöntää, että valmistumisen jälkeinen aika tuntuu kaukaiselta. Maisteriksi valmistumiseen menee vielä vähintään pari vuotta.

”Teen kevään kandityökseni kaupallisesti yhtenäisen naistenmalliston”, Hirvonen kertoo. ”Näytökseen ei mahdu viittä asua enempää, mutta voi olla että teen mallistosta laajemman.”

Hirvonen myöntää myös, että hänen suunnittelujälkensä hakee vielä muotoaan. ”Kaikissa toteuttamissani isoissa projekteissa on kuitenkin paljon samaa – naisellisia juttuja, muttei yltiönaisellisuutta. Tyypillinen suunnittelujälkeni alkaa pikku hiljaa näkyä töissäni”, hän uskoo.

”Unelmani urasta suunnittelijana ei lähtenyt liikkeelle käsityön tekemisen ilosta, vaan nimenomaan suunnittelusta. Ompelutaustani kuitenkin auttaa suunnittelu- ja valmistusvaiheessa – välillä piirrän ensin, välillä kaavoitan suoraan ja ompelen. Joskus kuosittelen suoraan nuken päälle.”

”Pidän siitä, että vaate näyttää pikkuisen erilaiselta, vaikka kyse olisikin perusvaatteesta. Leikin vaikka mittasuhteilla, jotta vaatteesta tulee hiukan erilainen.”

Hirvonen kertoo, että suunnittelun alkuvaiheessa ideoita on paljon. Ideoita pitää karsia runsaasti, jotta jäljelle jäisi yksi toimiva, kantava idea. Kuten hän itse toteaa: ”Yhdestä hyvästä ideasta voi taas tulla kokonainen mallisto.”

Vanhan sanonnan mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – Riina Hirvonen allekirjoittaa väittämän käytännön suunnittelutyöllään.