Oxford Street pölyää. Tuulee niin, että henki salpautuu. Ihmismassan läpi on lähes mahdoton tunkeutua. Keskellä väkijoukkoa nojailee levollisen näköisenä mummonpyöräänsä muotikuvaaja Pauliina Pettit, jonka laukku kulkee mukana polkupyörän nostalgisessa korissa.

Lontoo on ollut 30-vuotiaan Pettitin koti jo yli kymmenen vuoden ajan. Monikulttuurinen miljoonakaupunki antaa paljon, mutta myös kuluttaa.

Puolivahingossa kuvaajaksi

Hyvinkäällä syntynyt ja Kuopion maisemissa kasvanut Pauliina Pettit pakkasi tavaransa ja lähti ylioppilaskirjoitusten jälkeen au pairiksi Lontooseen. Lapsesta asti näyttelemistä harrastaneen tytön tavoite oli palata muutaman vuoden jälkeen Suomeen ja hakea Teatterikorkeakouluun.

Toisin kävi. Au pair -vuoden jälkeen Lontoo vei mennessään. Vuodet vaate- ja valokuvausliikkeessä jatkuivat kolmivuotisilla muotikuvausopinnoilla yhdessä maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista muotikouluista, London College of Fashionissa.

”Minulla ei ollut sen suurempaa kiinnostusta kameraan ennen kuin tulin Lontooseen”, Pettit toteaa. ”Otin kyllä pikkukameralla paljon kuvia, mutta vain muistoksi. Viihdyin myös tuntikausia ystävieni valokuva-albumien äärellä, minkä havaittuaan yksi heistä tokaisi, että minusta voisi tulla kuvaaja. Miksi ei? Kului vuosi ja aloitin valokuvausopinnot.”

”Opiskelu oli mielestäni aika tehotonta, mutta sain kuitenkin töitä valmistuttuani. En valokuvannut aluksi kovin aktiivisesti, vaan kirjoitin lehtiin ja valitsin mainoskasvoja muun muassa Nikelle, Selfridges -tavaratalolle, Royal Mailille ja HewlettPackardille. Halusin pitää tauon kuvaamisessa ja miettiä tulevaisuutta.”

Lähtökohtana muotikuvaus

Into kuvaamiseen löytyi uudestaan. Viime vuosina Pettit on työskennellyt kouluttajana, kuvaajana ja tuotantoassistenttina Euroopan suurimmassa valokuvausyrityksessä sekä kuvannut paljon muotia. Hänen kuviaan on nähty useissa tunnetuissa medioissa, kuten i-D, Fjord, Plan B ja KCTV. Pettit on myös kuvannut Kristina Sewonin muutama vuosi sitten Marimekolle suunnitteleman neulemalliston.

Selkeys, selväpiirteisyys ja hienostunut realistisuus antavat Pauliina Pettitin kuville erottuvan leimansa. Muoti ja muotikuvaus ovat hänelle kuitenkin vain valokuvien lähtökohta, ei itseisarvo.

”Kuvaan paljon päivänvalossa”, hän kertoo. ”Käytän valoja, kun haen kuvaan surrealistista tuntua. Ideani saavat usein alkunsa erilaisista mahdollisista kuvauspaikoista ja kuvaan studiossa ainoastaan, jos asiakas niin haluaa.”

”On vaikea sanoa, mikä tekee kuvasta hyvän. Riippuu ihan siitä, kuka kuvaa katsoo – stailisti, kuvaaja vai kuvatoimittaja. Minulle ovat tärkeitä omaperäiset ideat ja vahvat kuvat. Myös kuvan rajaus ja tasapaino ovat tärkeitä, samoin värit, filmin ja printin tekstuuri ja kuvaajan tekniset taidot.”

Kamera aina mukana

”Olen aina tehnyt vääriä asioita”, Pettit naurahtaa. ”Kun päätin lopettaa kirjoittamisen, minua pyydettiin kirjoittamaan. Kun lopetin castingien tekemisen, minua pyydettiin tekemään niitä lisää. Mikään muu ei kuitenkaan harmita, paitsi se, etten ole näytellyt vuosikausiin. Haluaisin edelleen hakea Teatterikorkeakouluun.”

Vaikka Pettit ei olekaan itse näytellyt viime aikoina, teatteri on yksi hänen rakkaimmista harrastuksistaan oopperan, näyttelyjen ja matkustamisen ohella. Lomamatkat vievät jonnekin kauas kaksi kertaa vuodessa. Viimeksi vuorossa olivat USA ja Australia.

Kamera kulkee aina Pettitin matkassa. Materiaalia kertyy niin portfolioon kuin näyttelyihinkin. Pauliina Pettitin kuvia on ollut esillä ryhmänäyttelyssä Brixtonissa vuonna 2003, minkä lisäksi hänen kuviaan kiersi myös Etelä-Amerikassa i-D -lehden näyttelyn mukana.

Maailma ja ihminen muuttuvat

”Lontoossa on mielettömästi mahdollisuuksia, mutta myös niiden tavoittelijoita on paljon. Pyrkijällä täytyy olla hyviä suhteita ja motivaatiota tehdä töitä vaikka ilmaiseksi”, Pettit toteaa. ”Täällä on kuitenkin mahdollista päästä tekemään hyviä duuneja, eikä välttämättä tarvitse aloittaa aivan pohjalta.”

Lontoo ei kuitenkaan ole enää samanlainen kaupunki kuin kymmenen vuotta sitten. Maailmanpolitiikka on tuonut väkivallan kaupunkiin, elinkustannukset nousevat ja palvelut huononevat. Saasteet ja pöly tunkeutuvat kaikkialle. Palkkojen nousu ei pysy kustannusten perässä.

”Englannissa luokkaerot ovat vieläkin mielettömät”, Pauliina Pettit huokaa. ”Mikäli täällä haluaa laittaa lapsensa hyvään kouluun, täytyy vanhempien tulojen olla todella suuret.”

”Kaupunki on muuttunut, samoin minä itse. Entinen Pauliina kävi Lontoon yöelämässä neljä kertaa viikossa”, Pettit pyörittää päätään. ”Nykyisin käyn baarissa todella harvoin. Nyt haluaisin perheen ja normaaleja asioita. En vain enää löydä Lontoosta niitä asioita, joihin rakastuin.”

Muutto Helsinkiin odottaa vuodenvaihteessa ja tuo tullessaan uusia haasteita, kuten suomenkielisen ammattitermistön, uudet työkuviot ja kymmenessä vuodessa muuttuneen kaupungin.

Matkustaminen on kuitenkin osoittanut, että maailma on täynnä muitakin hyviä ja kauniita paikkakuntia kuin Helsinki. Suomessa saattaa kulua muutama vuosi, ehkä enemmän – kuka tietää, minne matka jatkuu sen jälkeen?