Helsingissä on synkkää ja märkää. Vaatesuunnittelija Anna Ruohonen on viettänyt joulunajan Suomessa ja istuu nyt kahvilassa höyryävä café latte edessään. Edessä on paluu kotiin Pariisiin – ja takaisin töihin. Vuoden mittainen äitiysloma alkaa olla lopuillaan ja mallisto odottaa uusia ratkaisuja.

Kokonaan liiketoiminta ei ole ollut telakalla äitiysloman aikana, sillä uusi mallisto esiteltiin showroomilla Pariisin muotiviikoilla. Viimeksi nähdessämme mallisto odotti viimeistelyä Ruohosen pienen, viherkasvein koristellun kujan päässä sijaitsevalla työhuoneella. Nyt Ruohonen työskentelee uudella työhuoneella lähempänä kotiaan.

Konseptuaalisuus – teollisuus – kaupallisuus

40-vuotias Anna Ruohonen aloitti suunnittelijanuransa 1990-luvun loppupuolella. Miestenvaatetukseen erikoistuneen suunnittelijan matkaan on kuulunut monta käänteentekevää pientä tapahtumaa, jotka ovat avanneet ovia ja uusia näkökulmia.

Pariisissa asuva ja työskentelevä Ruohonen opiskeli vaatesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä ja suunnittelu- ja taideoppilaitoksissa Amsterdamissa ja Utrechtissa 1990-luvun vaihteessa ja alkupuolella.

Siinä missä Taideteollinen korkeakoulu opetti käytännöllisyyttä, oppilaitokset Hollannissa opettivat taiteellisuutta ja konseptuaalisuutta. Opiskelun loppuvaihe Pariisissa oli puolestaan kaupallisuuden oppitunti.

”Pariisin opiskelun kaupallisuus oli varsinaista shokkihoitoa taiteellisille opiskelijoille!”, Ruohonen nauraa. ”Tein lopputyökseni eri miestyyppejä kartoittavan malliston, joka sisälsi muun muassa sulkia ja kumia. En pitänyt konseptuaalista lopputyömallistoani kaupallisena, mutta opettajat kyseenalaistivat ajatukseni. ’Missä aiot myydä mallistoasi?’, he kysyivät. ’Mikset myy sitä?’, he ihmettelivät, kun vastasin, ettei mallistoni ole kaupallinen.”

”Samalla ovet aukesivat mielessäni – kaupallisuuden käsitehän on mielettömän laaja, kyse on vain siitä kenelle myydään ja miten!”, Ruohonen naurahtaa vaalea kiharapehko heilahtaen.

Martin Margiela: Vaate on muotoilutuote

Anna Ruohonen työskenteli pitkään Maison Martin Margielalla ennen oman mallistonsa perustamista. ”Ymmärsin Margielan showroomilla työskennellessäni, että vaatetusala voi olla myös intellektuellia. Margiela lähestyy vaatetta muotoilun, taiteen ja konseptuaalisen ajattelun kautta. Suuret suunnittelijat eivät seuraa muotia, vaan heillä on aivan oma konseptinsa irrallaan kaupallisista ilmiöistä ja trendeistä.”

”Suunnittelija voi luoda itse oman systeeminsä ja toteuttaa omaa ideologiaansa eikä hänen tarvitse olla sidottu trendeihin ja sesonkeihin. Käytettävissä on koko skaala muodin ja designin välillä.”

Avantgarde-suunnittelija ei esimerkiksi suunnitellut joka sesonkina koko mallistoaan uudestaan, vaan jätti mallistoihin edellisten kausien suosikkeja – kunnes kyllästyi niihin itse. Margielan perintö näkyy myös Ruohosen omassa mallistossa, joka sisältää naisten ja miesten vaatteita sekä mustan Black Classics -malliston, joka koostuu pääosin muuttumattomista klassikoista ja asiakkaiden ja suunnittelijan itsensä suosikeista.

Miestenvaatteita naisille

Ruohosen ensimmäinen mallisto – pellavainen miestenvaatemallisto – julkistettiin vuonna 1999, menestyksekkään Masters of Linen -kilpailun yhteydessä. Miestenvaatteet olivat kulkeneet Ruohosen mukana opiskeluajasta asti.

”Miesten vaatetus on mielenkiintoista nimenomaan maskuliinisuuden rajojen takia”, hän toteaa. ”Miksi rajat ovat olemassa? Kuka ne luo – nainen vaiko mies itse? Mitä on maskuliinisuus? Miksi toiset kappaleet koetaan maskuliinisina ja toisia taas ei? Miestenvaatteet ovat myös teknisesti mielenkiintoisia, klassiset vaatturin ratkaisut ovat kiehtovia”, Ruohonen pohtii.

”Miesten vaatteissa täytyy miettiä myös mukavuusaspektia – kukaan mies ei suostuisi epämukavuuden takia esimerkiksi kävelemään sellaisilla korkokengillä, joita naiset käyttävät. Siten myös materiaalivalinnat ovat miestenvaatteissa tärkeitä.”

”Vastustin pitkään oman naisten vaatemalliston luomista, mutta jouduin taipumaan kaupallisen painostuksen myötä. Japanilaiset asiakkaani ostivat koko ajan pienempiä ja pienempiä miestenvaatteita. Lopuksi kokolajitelmat olivat niin pieniä, että tajusin niiden menevän naisasiakkaille”, hän kertoo. ”Tein tämän havainnon pohjalta Feminine Aspects -malliston, joka sisälsi tavallaan ensin miestenvaatteita naisille. Sittemmin on syntynyt oma naistenvaatemallisto.”

Kasvun paikka

Tällä hetkellä puolet mallistosta on miesten- ja puolet naistenvaatteita. Mallisto tuotetaan kokonaan Ranskassa ja myydään pääosin Ranskaan, Japaniin ja Suomeen.

Minimalistisessa ja ajattomassa mallistossa on jotain hyvin suomalaista, mutta Ruohonen itse sanoo, että myös pariisilaiset vaikutteet ovat voimakkaasti läsnä. Ruohosen oman malliston lisäksi markkinoille tuli syksyllä yhteistyössä tekstiilisuunnittelija Johanna Gullichsenin kanssa tehty mallisto.

Ruohosen yritys on pieni ja kasvaminen on elinehto. Myynti Japaniin vetää, mutta myyntipaikkoja pitäisi löytyä enemmän Euroopasta. Suunnittelijana hän haluaisi enemmän aikaa suunnitteluun ja toivoo, että voisi jakaa yrityksen töitä enemmän muiden kanssa. Käsillä on jälleen uusi käännekohta.

---

FACT FILE Anna Ruohonen

- Opiskellut vaatesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa, Institut Francais de la Modessa Pariisissa, Hogeschool voor de Kunstenissa Utrechissa ja Amsterdamissa Gerrit Rietveld Academiessa
- Työskennellyt mm. Maison Martin Margielalla
- Opettanut EVTEK Muotoiluinstituutissa miestenvaatteiden suunnittelua
- Suunnitellut mm. Aarikalle
- Omat mallistot: syksyllä 2007 lanseerattu Anna Ruohonen Johanna Gullichsen; Anna Ruohonen -miesten- ja naistenmallistot, mustista klassikkotuotteista koostuva Black Classics