Blaah, eipä ole joukossa kuin pari mielenkiintoista suunnittelijaa. Näinhän se yleensä on. Jyvät erottuu akanoista aika helposti.
argh!5.7.2008
Olen todella kyllästynyt tähän arvotteluun "Mikä koulu on paras koulu, mistä koulusta parhaimmat suunnittelijat tulevat?" Kaikki tähänastiset koulujen näytöskuvat ovat mielestäni osoittaneet, että joka koulussa on lahjakkuuksia ja ihan yhtä lailla niitä, joiden visiota en henkilökohtaisesti kykene/jaksa ymmärtää. Eri kouluissa keskitytään hieman eri asioihin ja vanhemmilla kouluilla on takanaan vakaampi opetustapa ja yhteistyökumppanit, kun taas nuoremmissa oppilaitoksissa asiat hakevat vielä paikkaansa. On kuitenkin opiskelijasta itsestään kiinni, mitä tekee ja miten. Toisilla voi olla koulun puolesta paremmat resurssit opiskella kuin toisilla, mutta lahjakkuus tulee sisältäpäin. Ja Vuoden nuori suunnittelija -voittaja valitaan, ainakin toivon niin, kilpailutyön ja haastattelun perusteella ja oppilaitos on silloin sivuseikka. Näin ainakin teoriassa kaikilla alan opiskelijoilla on samat mahdollisuudet. Tosiasia on, että lähes joka kerta voitto menee Taikkiin - onko syynä kilpailutöiden selkeä ylivoimaisuus vai mikä, sitä en tiedä. Itse olen jo valmistunut, en tosin taikista enkä lahdestakaan, mutta olen huomannut, että loppujen lopuksi koulu antaa vain pohjaa, suurin työ on tehtävä kuitenkin itse. Toivoisin, että Vuoden nuori suunnittelija -palkinto menisi lahjakkaalle ihmiselle, olkoon hän mistä koulusta tahansa. Suomessa keskitytään mielestäni liikaa yksittäisten henkilöiden nostamiseen, kun tärkeämpää olisi nostaa koko alaa. Olisi mielenkiintoista, että yhden nuoren suunnittelijan sijasta palkittaisiinkin "Vuoden nuori konsepti/brändi", jossa annettaisiin valmiuksia esim. valmistuville opiskelijoille kehittää mallistojaan eteenpäin, aina tuotantoon saakka. Tähän riittäisi sama julkisuus, sama 5000€ rahapalkinto ja vaikka ilmaiset työtilat vuodeksi.
hallelujah!5.7.2008
^
vihdoinkin joku, jolla järkeä päässä...
tuleva5.7.2008
Sinällään ihan kunnioitettava mielipide "argh":lta, se vain ei tahdo olla mahdollista tällä alalla mielestäni. Kilpailut jo mm. asettavat suunnittelijat arvojärjestyksen eteen, kuka on paras, kuka monipuolisin taikka innovatiivisin suunnittelija. Etsitään kykyjä suurille nimille ja menestyksen takaa vain tiettyjen tahojen skannaama yksilö, joka kiilaa omalla luovuudellaan kaikkien edelle. Nappikauppa on erikseen, mitä konsepti/brändi ajatteluun tulee. Tosi asia vain on se, että amatöörisuunnittelijoita on suurin osa valmistuvista suunnittelijoista. Sen näkee näillä sivuilla jokainen. Ja näillä sivuilla on oikeus antaa palautetta. Kun hypetys on kovaa taikk:n ja Lahden suhteen, mielenkiintoisinta tässä on se, kuinka tässä voi todeta, ettei ko. kouluissakaan kaikki suunnittelijat tule koskaan korkealle lentämään.
Eroja löytyy5.7.2008
Hypetystä tai ei, niin on pakko myöntää, että näytöksissä ja niiden sisällöissä on tasoeroja. Tietenkin yksittäisten opiskelijoiden, mutta myös koulujen välillä. Itse pidin Lahden näytöksestä ja sen sisällöstä kuvien perusteella. Joukossa oli monia asuja, joita toivoisin voivani ostaa vaateliikkeestä valmiista mallistosta.
Argh! -> Vaikka haluaisit, ettei koulujen välille haeta eroja, niin nimenomaan nuo mainitsemasi vakiintuneiden ja vakiintumattomien koulujen käytännöt ja yhteistyökumppanit ovat seikkoja, jotka väistämättä vaikuttavat opetuksen laatuun ja opiskelijoiden työelämään sijoittumiseen opiskelun jälkeen = kouluissa on eroja.
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä tutkimus siitä, millaisiin tehtäviin ja miten pian opiskelun jälkeen eri kouluista valmistuneet vaatesuunnittelijat ovat sijoittuneet. Sijoittuminen työelämään opiskelun jälkeen kertoo mielestäni paitsi valmistuneesta itsestään, myös oppilaitoksesta, josta hän on valmistunut...
SuruLista6.7.2008
"Tosi asia vain on se, että amatöörisuunnittelijoita on suurin osa valmistuvista suunnittelijoista." Olisi hyvä muistaa, että nämä opiskelijanäytösten työt ovat nimenomaan OPISKELIJOIDEN, eivät ammattilaisten. Vaikka joku työ olisi tehty opinnäytetyönä, on sekin tehty vielä opiskelijana.
Kuinka opiskelijoilta voisi odottaa jokaiselle kelpaavaa hyperhuippudesignia? Pitäisi pitää mielessä, että kaikilla on eri tavoitteita. Et voi tietää, esim. mitä oppimistavoitteita tms. taustaa kätkeytyy jonkun "oudon" asun taakse. Nämä ovat omia oppimisprosesseja, joissa on aivan erilaisia kohderyhmiä jne. Opiskelija ei ole mihinkään firmaan palkattu trendienhaistelija-ammattilainen, eikä mielestäni vaatteiden välttämättä tarvitsekaan heijastaa mitään sellaiseen liittyvää.
"--ettei ko. kouluissakaan kaikki suunnittelijat tule koskaan korkealle lentämään." Ei todellakaan, koska Suomessa on aivan liikaa koulutuspaikkoja tarpeisiin nähden. Kaikista ei todellakaan tule suunnittelijoita, eikä se varmaankaan ole edes jokaisen tavoitteena.
Mitä hyötyä on olla lahjakas ja tehdä hulluna töitä opiskelun ja tulevaisuuden eteen, jos tarvetta ei vain kertakaikkiaan ole?
Edellisellä kirjoittajalla on ihan hyvä pointti. Olen itsekin tehnyt aika monta kouluduunia vain jotakin yksittäistä taitoa kehittääkseni tai tiettyä mielessä pyörinyttä visuaalista juttua kokeillakseni. Siis oppiakseni. Työt, joista olen oppinut eniten, ovat usein niitä joiden lopputulos puhuttelee suurta yleisöä vähiten.
Olen opiskellut kahdessa eri koulussa, ja molemmissa pidettiin kovasti arvossa myyntivalmiiden kokonaisuuksien suunnittelua heti ensimmäiseltä vuosikurssilta lähtien. Ensimmäiset opiskeluvuoteni kuluivatkin sellaisia tekemällä, ilman että tajusin kyseenalaistaa kuviota tai miettiä kehityinkö juurikaan. Vastan kun luovuin tästä "valmiin suunnittelijan" roolista, aloin oikeasti oppia asioita. Opetushenkilökunta yritti kyllä kaikin keinoin asettua poikkiteloin ja lannistaa oppimispyrkimyksiäni. Nyt olen kuitenkin pärjännyt alalla sen verran hyvin, että alan uskoa tehneeni oikean valinnan kaikesta huolimatta.
Mitä taas näytöksiin tulee, niin nehän ovat koulujen tapa viestiä osaamistaan ulkopuolisille. Opiskelijan henk. koht. oppimisprosessi on asia erikseen, mutta jos vaatteita varta vasten esitellään yleisölle, niiden olisi suotavaa olla tavalla tai toisella yleisönkin näkökulmasta kiinnostavia. Usein näytökset ovat maksullisia tapahtumia, ja tokihan kuluttaja saa toivoa jonkinlaista vastinetta rahalleen.
Itse keskustelun aiheesta sitten: pidin erityisesti Veera Virtasen polvihousuasusta (kuva 35) ja Suvi Alalantelan mekosta (kuva 14). Sitä jäin ihmettelemään, miksi monilta suunnittelijoilta oli kuvattu vain yksi tai kaksi asua. Useamman asun kokonaisuus kertoo kädenjäljestä huomattavasti yksittäistä asua paremmin.
tuleva7.7.2008
SuruLista: Lisään omaan puheenvuorooni vielä sen, minkä itsekin nostit esille, ettei kaikilla ole pyrkimyksenä hyperdesigneriksi, ei minullakaan. Olen opiskellut vaatteen lisäksi muitakin taiteen aloja ja tietynlaista näkemystä koen omaavani, en huippudesignerina (huom). Turhauttavinta tässä on juuri se, miksi opiskelupaikat täytetään vajavaisella tasolla. Itse kaipaan tietynlaista funktiota asuille, ovatpa ne sitten kokeilevia taikka kaupalliseen tarkoitukseen suunnattuja tuotteita. Ja tietynlainen funktionalismi pitäisi välittyä vaattesta näkemällä, ei kokeilemalla päälle taikka lukemalla perusteluja. Liika yrittäminen ja ylimääräisten "funktionaalittomien" efektien lisääminen vain turhauttaa rytkymarkkinoiden valtaisan tarjonnan vuoksi. Miksi tehdä sellaista, mikä ei pure eikä uppoa.
^ Eiköhän ne opiskelupaikat täytetä juuri niin tasokkailla opiskelijoilla, kuin mitä tarjolla on. Tuskin niitä lahjakkaimpia ainakaan suuria määriä jää ilman opiskelupaikkaa.
Se, että paikkoja on paljon enemmän kuin alalla töitä, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Toisaalta: pääsykoetehtävien perusteella on varmasti mahdotonta sanoa, kenestä tulee oikeasti hyvä suunnittelija ja kenestä ei, vaikka niistä peruslahjakkuuden näkeekin. Ehkä siksi opiskelijoita on valittava yli tarpeen. Tavallaan opiskelukin siis toimii eräänlaisena pääsykokeena alalle.
SuruLista7.7.2008
"Mitä taas näytöksiin tulee, niin nehän ovat koulujen tapa viestiä osaamistaan ulkopuolisille. Opiskelijan henk. koht. oppimisprosessi on asia erikseen, mutta jos vaatteita varta vasten esitellään yleisölle, niiden olisi suotavaa olla tavalla tai toisella yleisönkin näkökulmasta kiinnostavia. Usein näytökset ovat maksullisia tapahtumia, ja tokihan kuluttaja saa toivoa jonkinlaista vastinetta rahalleen."
Aivan. Koulujen markkinointitilaisuushan se myös on. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että opiskelijan oppimisprosessi olisi asia erikseen. Opiskelijan tarkoitus ei ole yrittää mainostaa koulua. Opiskelijan kuuluu viestiä omaa osaamistaan ja oppimistaan. Minusta olisi jossain mielessä sairasta, jos opiskelijoiden pitäisi mallistoa (nimenomaan mallistoa, ei itse tapahtumaa) suunnitellessaan huomioida, miten mainostaa omaa oppilaitostaan. Opiskelijoidenkin pitää maksaa omat materiaalinsa, ja aika harva varmaan haluaa tehdä yhden malliston yleisölle ja koululle ja toisen malliston omaa oppia, tutkimusta tai kokeellisuutta varten. Jollakin opiskelijalle tuotteen pääfunktiona saattaa olla vaikkapa mielleyhtymien herättäminen tms. Ei se aina ole funktionaalista siinä mielessä kuin peruskuluttaja tavallisesti ajattelee. Entäpä, jos joku suuntautuu suunnittelemaan lavastuksenomaisia vaatteita tms? Pitäisikö hänen uhrata oppinsa yleisön vuoksi? Entä, jos jollekin opiskelijalle joku toinen kurssi ja siitä saatava oppi on todella tärkeä, ja malliston konkreettinen luominen sivuasia? Pitäisikö hänen unohtaa itsensä yleisön vuoksi? Käsittääkseni tuotteita esitellään yleisölle, koska se kuuluu johonkin kurssiin. Ehkä jossain vapaaehtoista? Kuluttaja saa aina toivoa, mutta mitään takeita mistään ei ole.
"--Toisaalta: pääsykoetehtävien perusteella on varmasti mahdotonta sanoa, kenestä tulee oikeasti hyvä suunnittelija ja kenestä ei, vaikka niistä peruslahjakkuuden näkeekin. Ehkä siksi opiskelijoita on valittava yli tarpeen. Tavallaan opiskelukin siis toimii eräänlaisena pääsykokeena alalle."
Opiskelijoita ei pitäisi valita yli tarpeen. Ei ole olemassa mitään siihen oikeuttavaa syytä. On varmasti totta, että opiskelu toimii myös jonkinlaisena pääsykokeena alalle. Mutta näin ei pitäisi olla. Tällainen toiminta on vääristynyttä, eikä meillä pitäisi olla siihen varaa. Opiskelijoita keskeyttää paljon juuri noiden tosiasioiden vuoksi: alalla ei ole tarpeeksi tilaa kaikille. Pärjätäkseen pitää tehdä yli-inhimillisesti töitä, eikä silti jää mitään käteen. Joillain voi motivaatio laskea niin paljon, että "suunnittelijuus" liukuu pois.
On väärin leikkiä toisten ihmisten (opiskelijoiden) elämillä vain sen vuoksi, että koulusta saataisiin toisinaan ulos joku menestyvä lahjakkuus mainostamaan ko. koulua edelleen. On väärin antaa nuorille, kokemattomille ihmisille turhia toiveita ja lupauksia. Jos nuori pääsee kouluun sisälle, on se minusta lupaus siitä, että hän tulevaisuudessa saa koulutustaan vastaavaa työtä. Pitäisi myös huomioida, että on aivan eri asia saada korkeakoulutuksen jälkeen toisen asteen tutkinnon pätevyyttä vastaavia töitä kuin todella tuota omaa tasoaan vaativia hommia.
Kuka on vastuussa henkisesti pahoinvoivista ihmisistä, jotka pahimmassa tapauksessa ovat voimakkaasti stressaantuneita ja joutuvat työkyvyttömiksi, koska odotukset ja todellisuus työn suhteen eivät kohtaakaan? Paljon panostusta, kunnianhimoa ja taistelua, ja lopulta ei mitään. Kaikille noin ei käy, mutta joillekin kyllä, ja yksikin on liikaa. Kuka kantaa vastuun siitä, että yhteiskuntamme maksaa vuosien koulutuksen, jonka hyöty voi jäädä minimaaliseksi? Tarvitseeko perusmyyjä todella korkeakoulutuksen? Nuoria ihmisiä ei pidä rangaista siitä, että he eivät vielä tiedä niin paljoa maailman juonista. On päättäjien velvollisuus taata, että aloituspaikkoja ei ole yhtään yli tarpeen.
"Opiskelijan tarkoitus ei ole yrittää mainostaa koulua. Opiskelijan kuuluu viestiä omaa osaamistaan ja oppimistaan."
Olen aivan samaa mieltä siitä, että koulut ovat opiskelijoita varten eikä päin vastoin, ja että opiskelijan työssä on ja pitääkin olla kysymys juuri hänen henkilökohtaisesta kehittymisestään. Tarkoitin kommentillani, että jos opiskelija haluaa viestiä jotakin työstään ulkopuolelle, viestin kannattaisi olla jollakin tavalla ulkopuolisia puhutteleva. Tuotteiden esittelyssä on siis kyse eri asiasta kuin niiden suunnitteluun liittyvässä oppimisprosessissa.
On tietenkin haasteellista vaihtaa näkökulma omaan työhönsä sen jälkeen kun on saanut sen puserrettua konkreettiseen muotoonsa - eli miettiä mitä ja miten näytöstä katsomaan tuleva yleisö siitä saa - mutta ei kai kukaan voi olla sitä mieltä, ettei tällainen ajatustyö ja esittelytilanteiden miettiminen katsojien näkökulmasta olisi hyödyllistä?
"Jollakin opiskelijalle tuotteen pääfunktiona saattaa olla vaikkapa mielleyhtymien herättäminen tms. Ei se aina ole funktionaalista siinä mielessä kuin peruskuluttaja tavallisesti ajattelee."
Minustakaan funktion ei tarvitse aina olla vaatteen käytännöllisyyteen tai massamyyntiominaisuuksiin sidoksissa, vaan se voi hyvin olla vaikkapa puhtaasti taideilmaisullinen. Funktion olisi kuitenkin hyvä 1) olla olemassa (aina näin ei näytä olevan!), ja 2) olla sellainen, että yleisön on mahdollista tavalla tai toisella havaita tai kokea se. Esimerkiksi taiteessa taiteilijan näkemyksen ei tarvitse olla sellainen, jonka katsoja voi suoraan havaita työstä, mutta kaikki "omaksi iloksi" tekeminen ei silti ole taiteellisesti ilmaisuvoimaista.
Suunnittelijakoulutuksen ylimitoitetusta sisäänotosta aloitan erillisen keskustelun keskustelupalstalle, jotta tämä kommenttiketju pysyisi paremmin aiheessa.
010.7.2008
HIRVEEEE.....
Fashh15.7.2008
Todella upeat lopputyöt!
Callisto16.7.2008
Sata kertaa mielenkiintoisempia töitä kuin Taikilla.
lillamy7.8.2008
KIITOS Gladys!
Sulla on sana hallussa, ja vieläpä hyvä sana. Itseänikin on Suomen pirullinen muotoilukoulutushenkilökunta yrittänyt tökkiä seinää vasten, kuten kaikkia meitä opiskelijoita. On hienoa aina kohdata henkilö, joka osaa ajatella itsekin parasta mahdollista tapaansa oppia.
15 kommenttia.
tuleva5.7.2008
Blaah, eipä ole joukossa kuin pari mielenkiintoista suunnittelijaa. Näinhän se yleensä on. Jyvät erottuu akanoista aika helposti.
argh!5.7.2008
Olen todella kyllästynyt tähän arvotteluun "Mikä koulu on paras koulu, mistä koulusta parhaimmat suunnittelijat tulevat?" Kaikki tähänastiset koulujen näytöskuvat ovat mielestäni osoittaneet, että joka koulussa on lahjakkuuksia ja ihan yhtä lailla niitä, joiden visiota en henkilökohtaisesti kykene/jaksa ymmärtää. Eri kouluissa keskitytään hieman eri asioihin ja vanhemmilla kouluilla on takanaan vakaampi opetustapa ja yhteistyökumppanit, kun taas nuoremmissa oppilaitoksissa asiat hakevat vielä paikkaansa. On kuitenkin opiskelijasta itsestään kiinni, mitä tekee ja miten. Toisilla voi olla koulun puolesta paremmat resurssit opiskella kuin toisilla, mutta lahjakkuus tulee sisältäpäin. Ja Vuoden nuori suunnittelija -voittaja valitaan, ainakin toivon niin, kilpailutyön ja haastattelun perusteella ja oppilaitos on silloin sivuseikka. Näin ainakin teoriassa kaikilla alan opiskelijoilla on samat mahdollisuudet. Tosiasia on, että lähes joka kerta voitto menee Taikkiin - onko syynä kilpailutöiden selkeä ylivoimaisuus vai mikä, sitä en tiedä. Itse olen jo valmistunut, en tosin taikista enkä lahdestakaan, mutta olen huomannut, että loppujen lopuksi koulu antaa vain pohjaa, suurin työ on tehtävä kuitenkin itse. Toivoisin, että Vuoden nuori suunnittelija -palkinto menisi lahjakkaalle ihmiselle, olkoon hän mistä koulusta tahansa. Suomessa keskitytään mielestäni liikaa yksittäisten henkilöiden nostamiseen, kun tärkeämpää olisi nostaa koko alaa. Olisi mielenkiintoista, että yhden nuoren suunnittelijan sijasta palkittaisiinkin "Vuoden nuori konsepti/brändi", jossa annettaisiin valmiuksia esim. valmistuville opiskelijoille kehittää mallistojaan eteenpäin, aina tuotantoon saakka. Tähän riittäisi sama julkisuus, sama 5000€ rahapalkinto ja vaikka ilmaiset työtilat vuodeksi.
hallelujah!5.7.2008
^
vihdoinkin joku, jolla järkeä päässä...
tuleva5.7.2008
Sinällään ihan kunnioitettava mielipide "argh":lta, se vain ei tahdo olla mahdollista tällä alalla mielestäni. Kilpailut jo mm. asettavat suunnittelijat arvojärjestyksen eteen, kuka on paras, kuka monipuolisin taikka innovatiivisin suunnittelija. Etsitään kykyjä suurille nimille ja menestyksen takaa vain tiettyjen tahojen skannaama yksilö, joka kiilaa omalla luovuudellaan kaikkien edelle. Nappikauppa on erikseen, mitä konsepti/brändi ajatteluun tulee. Tosi asia vain on se, että amatöörisuunnittelijoita on suurin osa valmistuvista suunnittelijoista. Sen näkee näillä sivuilla jokainen. Ja näillä sivuilla on oikeus antaa palautetta. Kun hypetys on kovaa taikk:n ja Lahden suhteen, mielenkiintoisinta tässä on se, kuinka tässä voi todeta, ettei ko. kouluissakaan kaikki suunnittelijat tule koskaan korkealle lentämään.
Eroja löytyy5.7.2008
Hypetystä tai ei, niin on pakko myöntää, että näytöksissä ja niiden sisällöissä on tasoeroja. Tietenkin yksittäisten opiskelijoiden, mutta myös koulujen välillä. Itse pidin Lahden näytöksestä ja sen sisällöstä kuvien perusteella. Joukossa oli monia asuja, joita toivoisin voivani ostaa vaateliikkeestä valmiista mallistosta.
Argh! -> Vaikka haluaisit, ettei koulujen välille haeta eroja, niin nimenomaan nuo mainitsemasi vakiintuneiden ja vakiintumattomien koulujen käytännöt ja yhteistyökumppanit ovat seikkoja, jotka väistämättä vaikuttavat opetuksen laatuun ja opiskelijoiden työelämään sijoittumiseen opiskelun jälkeen = kouluissa on eroja.
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä tutkimus siitä, millaisiin tehtäviin ja miten pian opiskelun jälkeen eri kouluista valmistuneet vaatesuunnittelijat ovat sijoittuneet. Sijoittuminen työelämään opiskelun jälkeen kertoo mielestäni paitsi valmistuneesta itsestään, myös oppilaitoksesta, josta hän on valmistunut...
SuruLista6.7.2008
"Tosi asia vain on se, että amatöörisuunnittelijoita on suurin osa valmistuvista suunnittelijoista." Olisi hyvä muistaa, että nämä opiskelijanäytösten työt ovat nimenomaan OPISKELIJOIDEN, eivät ammattilaisten. Vaikka joku työ olisi tehty opinnäytetyönä, on sekin tehty vielä opiskelijana.
Kuinka opiskelijoilta voisi odottaa jokaiselle kelpaavaa hyperhuippudesignia? Pitäisi pitää mielessä, että kaikilla on eri tavoitteita. Et voi tietää, esim. mitä oppimistavoitteita tms. taustaa kätkeytyy jonkun "oudon" asun taakse. Nämä ovat omia oppimisprosesseja, joissa on aivan erilaisia kohderyhmiä jne. Opiskelija ei ole mihinkään firmaan palkattu trendienhaistelija-ammattilainen, eikä mielestäni vaatteiden välttämättä tarvitsekaan heijastaa mitään sellaiseen liittyvää.
"--ettei ko. kouluissakaan kaikki suunnittelijat tule koskaan korkealle lentämään." Ei todellakaan, koska Suomessa on aivan liikaa koulutuspaikkoja tarpeisiin nähden. Kaikista ei todellakaan tule suunnittelijoita, eikä se varmaankaan ole edes jokaisen tavoitteena.
Mitä hyötyä on olla lahjakas ja tehdä hulluna töitä opiskelun ja tulevaisuuden eteen, jos tarvetta ei vain kertakaikkiaan ole?
Gladys7.7.2008
Edellisellä kirjoittajalla on ihan hyvä pointti. Olen itsekin tehnyt aika monta kouluduunia vain jotakin yksittäistä taitoa kehittääkseni tai tiettyä mielessä pyörinyttä visuaalista juttua kokeillakseni. Siis oppiakseni. Työt, joista olen oppinut eniten, ovat usein niitä joiden lopputulos puhuttelee suurta yleisöä vähiten.
Olen opiskellut kahdessa eri koulussa, ja molemmissa pidettiin kovasti arvossa myyntivalmiiden kokonaisuuksien suunnittelua heti ensimmäiseltä vuosikurssilta lähtien. Ensimmäiset opiskeluvuoteni kuluivatkin sellaisia tekemällä, ilman että tajusin kyseenalaistaa kuviota tai miettiä kehityinkö juurikaan. Vastan kun luovuin tästä "valmiin suunnittelijan" roolista, aloin oikeasti oppia asioita. Opetushenkilökunta yritti kyllä kaikin keinoin asettua poikkiteloin ja lannistaa oppimispyrkimyksiäni. Nyt olen kuitenkin pärjännyt alalla sen verran hyvin, että alan uskoa tehneeni oikean valinnan kaikesta huolimatta.
Mitä taas näytöksiin tulee, niin nehän ovat koulujen tapa viestiä osaamistaan ulkopuolisille. Opiskelijan henk. koht. oppimisprosessi on asia erikseen, mutta jos vaatteita varta vasten esitellään yleisölle, niiden olisi suotavaa olla tavalla tai toisella yleisönkin näkökulmasta kiinnostavia. Usein näytökset ovat maksullisia tapahtumia, ja tokihan kuluttaja saa toivoa jonkinlaista vastinetta rahalleen.
Itse keskustelun aiheesta sitten: pidin erityisesti Veera Virtasen polvihousuasusta (kuva 35) ja Suvi Alalantelan mekosta (kuva 14). Sitä jäin ihmettelemään, miksi monilta suunnittelijoilta oli kuvattu vain yksi tai kaksi asua. Useamman asun kokonaisuus kertoo kädenjäljestä huomattavasti yksittäistä asua paremmin.
tuleva7.7.2008
SuruLista: Lisään omaan puheenvuorooni vielä sen, minkä itsekin nostit esille, ettei kaikilla ole pyrkimyksenä hyperdesigneriksi, ei minullakaan. Olen opiskellut vaatteen lisäksi muitakin taiteen aloja ja tietynlaista näkemystä koen omaavani, en huippudesignerina (huom). Turhauttavinta tässä on juuri se, miksi opiskelupaikat täytetään vajavaisella tasolla. Itse kaipaan tietynlaista funktiota asuille, ovatpa ne sitten kokeilevia taikka kaupalliseen tarkoitukseen suunnattuja tuotteita. Ja tietynlainen funktionalismi pitäisi välittyä vaattesta näkemällä, ei kokeilemalla päälle taikka lukemalla perusteluja. Liika yrittäminen ja ylimääräisten "funktionaalittomien" efektien lisääminen vain turhauttaa rytkymarkkinoiden valtaisan tarjonnan vuoksi. Miksi tehdä sellaista, mikä ei pure eikä uppoa.
Gladys7.7.2008
^ Eiköhän ne opiskelupaikat täytetä juuri niin tasokkailla opiskelijoilla, kuin mitä tarjolla on. Tuskin niitä lahjakkaimpia ainakaan suuria määriä jää ilman opiskelupaikkaa.
Se, että paikkoja on paljon enemmän kuin alalla töitä, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Toisaalta: pääsykoetehtävien perusteella on varmasti mahdotonta sanoa, kenestä tulee oikeasti hyvä suunnittelija ja kenestä ei, vaikka niistä peruslahjakkuuden näkeekin. Ehkä siksi opiskelijoita on valittava yli tarpeen. Tavallaan opiskelukin siis toimii eräänlaisena pääsykokeena alalle.
SuruLista7.7.2008
"Mitä taas näytöksiin tulee, niin nehän ovat koulujen tapa viestiä osaamistaan ulkopuolisille. Opiskelijan henk. koht. oppimisprosessi on asia erikseen, mutta jos vaatteita varta vasten esitellään yleisölle, niiden olisi suotavaa olla tavalla tai toisella yleisönkin näkökulmasta kiinnostavia. Usein näytökset ovat maksullisia tapahtumia, ja tokihan kuluttaja saa toivoa jonkinlaista vastinetta rahalleen."
Aivan. Koulujen markkinointitilaisuushan se myös on. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että opiskelijan oppimisprosessi olisi asia erikseen. Opiskelijan tarkoitus ei ole yrittää mainostaa koulua. Opiskelijan kuuluu viestiä omaa osaamistaan ja oppimistaan. Minusta olisi jossain mielessä sairasta, jos opiskelijoiden pitäisi mallistoa (nimenomaan mallistoa, ei itse tapahtumaa) suunnitellessaan huomioida, miten mainostaa omaa oppilaitostaan. Opiskelijoidenkin pitää maksaa omat materiaalinsa, ja aika harva varmaan haluaa tehdä yhden malliston yleisölle ja koululle ja toisen malliston omaa oppia, tutkimusta tai kokeellisuutta varten. Jollakin opiskelijalle tuotteen pääfunktiona saattaa olla vaikkapa mielleyhtymien herättäminen tms. Ei se aina ole funktionaalista siinä mielessä kuin peruskuluttaja tavallisesti ajattelee. Entäpä, jos joku suuntautuu suunnittelemaan lavastuksenomaisia vaatteita tms? Pitäisikö hänen uhrata oppinsa yleisön vuoksi? Entä, jos jollekin opiskelijalle joku toinen kurssi ja siitä saatava oppi on todella tärkeä, ja malliston konkreettinen luominen sivuasia? Pitäisikö hänen unohtaa itsensä yleisön vuoksi? Käsittääkseni tuotteita esitellään yleisölle, koska se kuuluu johonkin kurssiin. Ehkä jossain vapaaehtoista? Kuluttaja saa aina toivoa, mutta mitään takeita mistään ei ole.
"--Toisaalta: pääsykoetehtävien perusteella on varmasti mahdotonta sanoa, kenestä tulee oikeasti hyvä suunnittelija ja kenestä ei, vaikka niistä peruslahjakkuuden näkeekin. Ehkä siksi opiskelijoita on valittava yli tarpeen. Tavallaan opiskelukin siis toimii eräänlaisena pääsykokeena alalle."
Opiskelijoita ei pitäisi valita yli tarpeen. Ei ole olemassa mitään siihen oikeuttavaa syytä. On varmasti totta, että opiskelu toimii myös jonkinlaisena pääsykokeena alalle. Mutta näin ei pitäisi olla. Tällainen toiminta on vääristynyttä, eikä meillä pitäisi olla siihen varaa. Opiskelijoita keskeyttää paljon juuri noiden tosiasioiden vuoksi: alalla ei ole tarpeeksi tilaa kaikille. Pärjätäkseen pitää tehdä yli-inhimillisesti töitä, eikä silti jää mitään käteen. Joillain voi motivaatio laskea niin paljon, että "suunnittelijuus" liukuu pois.
On väärin leikkiä toisten ihmisten (opiskelijoiden) elämillä vain sen vuoksi, että koulusta saataisiin toisinaan ulos joku menestyvä lahjakkuus mainostamaan ko. koulua edelleen. On väärin antaa nuorille, kokemattomille ihmisille turhia toiveita ja lupauksia. Jos nuori pääsee kouluun sisälle, on se minusta lupaus siitä, että hän tulevaisuudessa saa koulutustaan vastaavaa työtä. Pitäisi myös huomioida, että on aivan eri asia saada korkeakoulutuksen jälkeen toisen asteen tutkinnon pätevyyttä vastaavia töitä kuin todella tuota omaa tasoaan vaativia hommia.
Kuka on vastuussa henkisesti pahoinvoivista ihmisistä, jotka pahimmassa tapauksessa ovat voimakkaasti stressaantuneita ja joutuvat työkyvyttömiksi, koska odotukset ja todellisuus työn suhteen eivät kohtaakaan? Paljon panostusta, kunnianhimoa ja taistelua, ja lopulta ei mitään. Kaikille noin ei käy, mutta joillekin kyllä, ja yksikin on liikaa. Kuka kantaa vastuun siitä, että yhteiskuntamme maksaa vuosien koulutuksen, jonka hyöty voi jäädä minimaaliseksi? Tarvitseeko perusmyyjä todella korkeakoulutuksen? Nuoria ihmisiä ei pidä rangaista siitä, että he eivät vielä tiedä niin paljoa maailman juonista. On päättäjien velvollisuus taata, että aloituspaikkoja ei ole yhtään yli tarpeen.
Gladys7.7.2008
"Opiskelijan tarkoitus ei ole yrittää mainostaa koulua. Opiskelijan kuuluu viestiä omaa osaamistaan ja oppimistaan."
Olen aivan samaa mieltä siitä, että koulut ovat opiskelijoita varten eikä päin vastoin, ja että opiskelijan työssä on ja pitääkin olla kysymys juuri hänen henkilökohtaisesta kehittymisestään. Tarkoitin kommentillani, että jos opiskelija haluaa viestiä jotakin työstään ulkopuolelle, viestin kannattaisi olla jollakin tavalla ulkopuolisia puhutteleva. Tuotteiden esittelyssä on siis kyse eri asiasta kuin niiden suunnitteluun liittyvässä oppimisprosessissa.
On tietenkin haasteellista vaihtaa näkökulma omaan työhönsä sen jälkeen kun on saanut sen puserrettua konkreettiseen muotoonsa - eli miettiä mitä ja miten näytöstä katsomaan tuleva yleisö siitä saa - mutta ei kai kukaan voi olla sitä mieltä, ettei tällainen ajatustyö ja esittelytilanteiden miettiminen katsojien näkökulmasta olisi hyödyllistä?
"Jollakin opiskelijalle tuotteen pääfunktiona saattaa olla vaikkapa mielleyhtymien herättäminen tms. Ei se aina ole funktionaalista siinä mielessä kuin peruskuluttaja tavallisesti ajattelee."
Minustakaan funktion ei tarvitse aina olla vaatteen käytännöllisyyteen tai massamyyntiominaisuuksiin sidoksissa, vaan se voi hyvin olla vaikkapa puhtaasti taideilmaisullinen. Funktion olisi kuitenkin hyvä 1) olla olemassa (aina näin ei näytä olevan!), ja 2) olla sellainen, että yleisön on mahdollista tavalla tai toisella havaita tai kokea se. Esimerkiksi taiteessa taiteilijan näkemyksen ei tarvitse olla sellainen, jonka katsoja voi suoraan havaita työstä, mutta kaikki "omaksi iloksi" tekeminen ei silti ole taiteellisesti ilmaisuvoimaista.
Suunnittelijakoulutuksen ylimitoitetusta sisäänotosta aloitan erillisen keskustelun keskustelupalstalle, jotta tämä kommenttiketju pysyisi paremmin aiheessa.
010.7.2008
HIRVEEEE.....
Fashh15.7.2008
Todella upeat lopputyöt!
Callisto16.7.2008
Sata kertaa mielenkiintoisempia töitä kuin Taikilla.
lillamy7.8.2008
KIITOS Gladys!
Sulla on sana hallussa, ja vieläpä hyvä sana. Itseänikin on Suomen pirullinen muotoilukoulutushenkilökunta yrittänyt tökkiä seinää vasten, kuten kaikkia meitä opiskelijoita. On hienoa aina kohdata henkilö, joka osaa ajatella itsekin parasta mahdollista tapaansa oppia.